Syyskuu: Leena Ala-Mursula, työterveyshuollon ma.professori

Työterveyshuolto-osaamista tuleville kollegoille

On syyskuu ja työterveyshuollon kurssi lääketieteen kandidaateille aluillaan. Nämä ensi keväänä valmistuvat tulevat kollegat tekevät pian yhteistyötä työterveyshuollon kanssa. On aika tiivistää heidän kanssaan erikoisalamme ydinasiat.

Lääketieteen perusopetukseen sisältyy niukasti työterveyshuollon opetusta. Työterveyslääkärit työskentelevätkin pitkälti erikoislääkärikoulutuksen ja muun täydennyskoulutuksen pohjalta. Vastaavasti meillä on arjen kokemuksia, etteivät muiden alojen kollegat tunne työtämme. Yhteistyötä kuitenkin tarvitaan, jotta voimme edetä isoihin tavoitteisiimme työurien tukemisessa.

Kuvitelkaamme seuraavaksi, että vastaanotolle saapuu 45-vuotias mies kertoen yskästä ja hengenahdistuksesta. Kuvitelkaamme hänet sitten eri ammateissa: hitsaajana, kosteusvauriokoulun opettajana, kivimiehenä, putkiremonttifirman sukittajana tai maanviljelijänä. Työterveyslääkärille on itsestään selvää, että diagnostisen päättelyn alkupäähän poimiutuu erilaisia vaihtoehtoja ja niiden todennäköisyyksiä, ammatista riippuen. Ja että selvittelyjen kokonaisuudesta muotoutuu erilainen, ammatista riippuen. Kandidaateille tämä on uusi oivallus.

Opetuksen ydinainesanalyysin myötä työterveyshuollon kandikurssi rakentuu kolmelle osaamistavoitteelle. Tavoitteena on, että kurssin jälkeen opiskelija 1. osaa kaikessa lääkärin työssään tunnistaa työn vaikutuksia terveyteen ja sairauksiin, 2. osaa sairauksien hoitoa suunnitellessaan ottaa työn huomioon työkykyä tukevalla tavalla ja 3. osaa tehdä yhteistyötä työterveyshuollon kanssa edellisten tavoitteiden suuntaisesti. Yhteistyön mahdollistamiseksi tulee toki tietää työterveyshuollon tavoitteet ja tärkeimmät tehtävät, erilainen asiakkuusajattelu, palvelujärjestelmän pääpiirteet, sekä toimintaperiaatteet työelämän kanssa.

Kurssi keskittyy työn ja terveyden yhteyteen kaikkien lääkärien kannalta. Tärkeänä näkökulmana on terveysperusteisen syrjäytymisen ehkäisy. Lausuntoharjoitukset työkyvyn arvioinnista ja tukemisesta käsittelevät sekä tekniikkaa että tausta-ajattelua - tukikeinojen järkevää käyttöä ja sairauspoissaolojen vaihtoehtoja. Työterveyshuollon finessit jätetään erikoislääkärikoulutuksen puolelle. Työpaikkaselvitykseenkin perehdytään vain kuivaharjoitteluna videon ja keskustelun avulla, toisaalta näin jokainen voi testata läkarblick’iään työntekoa katsellessaan. Kurssi esittelee työterveyshuollon mahdollisuudet tukea työikäisten terveyttä ja työkykyä sekä työpaikkojen toimintaa. Erityisesti pohdimme työterveyshuollon mahdollisuuksia tukea muiden erikoisalojen työtä, ja terveydenhuollon kokonaisuutta.

Palautteiden perusteella työterveyshuollon näkökulmissa ja sisällöissä tulee opiskelijoille paljon uutta ja hyödyllistä: ”en ollut tullut ajatelleeksi työn merkitystä terveydelle, silmät aukenivat”, ”tajusin miten tärkeää on että myös terveyskeskuslääkäri tulee ajatelleeksi potilaan työtä”, ”työ vaikuttaa yllättävän monien erikoisalojen diagnostiikkaan”, ”moniammatillinen tarkastelu antaa paljon”, ”epidemiologia on yllättävän hyödyllistä”, ”jatkossa kysyn rutiinisti mitä ihminen tekee”, ”kysyn tarkemmin kuin ammattia, kysyn mitä potilas tekee työssään”, ”opin ammattitauteja, en ollut kuullutkaan tärinätaudista”, ”Työterveyslaitoksen sivuja käytän jatkossa”, ”työterveyshuollon sisällöt yllättävät, ajattelin ennen saikkuautomaattina”, ”en ollut ajatellut että eri ammateissa voi kirjoittaa eri pituisia sairaslomia”, ”yllättävää, että työhön voi vaikuttaa”, ”konsultoin jatkossa työterveyslääkäriä”.

Oppia ikä kaikki, niin nykyisillä kandidaateilla kuin työterveyshuollon konkareillakin. Työn ja terveyden rajallakin tiede etenee, työelämä muuttuu, palvelujärjestelmät ja yhteistyökäytännöt elävät.

Virkeää syyslukukautta juhlivalle 70-vuotiaalle STLY:lle!