Maaliskuu: Jan Schugk, asiantuntijalääkäri EK

Miksi työnantajat haluavat maksaa sairaanhoidosta?

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä on toistuvasti esitetty toive siitä, että työterveyshuollon sairaanhoidon laajuutta pitäisi rajoittaa tai jopa kokonaan luopua siitä. Näille ajatuksille on esitetty lukuisia perusteluja: työterveyshuoltoon sisältyvä laaja ja maksuton sairaanhoito eriarvoistaa kansalaisia, vaikeuttaa tulevan itsehallintoalueen työtä terveydenhuollon integroimiseksi, hankaloittaa perusterveydenhuollon kehittämistä aiheuttamalla henkilöstöpulaa, nostamalla palkkatasoa ja viemällä päättäjien mielenkiinnon sekä estää työterveyshuoltoa keskittymästä työpaikkojen terveellisyyden ja turvallisuuden edistämiseen.

Näistä argumenteista huolimatta EK, SAK, STTK ja Akava julkaisivat viime joulukuun alussa yhteisen kannanoton, jossa järjestöt vaativat, ettei työterveyshuollon asemaa, sisältöä ja rahoitusta tule muuttaa sote-uudistuksessa. Työntekijöiden into työterveyshuollon sairaanhoidon säilyttämiseksi on ymmärrettävää, onhan kyseessä heidän käytössään oleva hyvin toimiva palvelujärjestelmä, jonka kokonaiskustannuksista työntekijät rahoittavat työtulovakuutusmaksujensa kautta vain noin 13 prosenttia. Suurempaa hämmennystä on herättänyt työnantajien kiinnostus sairaanhoidon säilyttämiseen, sillä työnantajat kustantavat sairausvakuutusmaksuillaan sekä suorin maksuosuuksin yhteensä noin 87 prosenttia työterveyshuollon kokonaiskustannuksista.

Mistä työnantajat haluavat maksaa? Miksi työnantajat eivät tyydy järjestämään vain lakisääteisiä työterveyspalveluita ja kuittaa sairaanhoitopalveluita yleisestä terveydenhuoltojärjestelmästä, jonka rahoitukseen kaikki suomalaiset erilaisten verojen muodossa osallistuvat?

Keskeinen työterveyshuollon sairaanhoitoa puoltava tekijä liittyy työurien pidentämiseen. Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä tarjoaa laadukkaita palveluja, mutta ei juuri ymmärrä työelämään ja työkykyisyyteen liittyviä erityiskysymyksiä. Yhteydet perusterveydenhuollosta tai erikoissairaanhoidosta työpaikalle ovat olemattomat, ja tieto työn vaatimuksista jää usein pelkästään potilaan kertoman varaan. Riski pitkittyviin sairauspoissaoloihin ja pysyvään työkyvyttömyyteen on suuri, etenkin jos potilaalla itsellään on halu ratkaista tilanteensa vetäytymällä työelämästä.

Toinen keskeinen syy liittyy palvelujen saatavuuteen. Perusterveydenhuollon palvelujen saatavuudessa on monilla paikoin suuria ongelmia, eikä palveluita ole järjestetty kovin asiakaskeskeisesti. Työnantajilla ei ole halua antaa työntekijöidensä viettää puolta työpäivää odottamassa vastaanotolle pääsyä tai hyväksyä sairauspoissaolon pitkittyminen siksi, ettei seuraava aika lääkärille järjesty sujuvasti. Työnantajat haluavat, että huolto pelaa: hoitoon on päästävä sujuvasti silloin, kun siihen on tarve. Toimivin tapa varmistaa tämä on järjestää riittävät sairaanhoitopalvelut osana työterveyshuoltoa.

Kyse ei ole vain sairauspoissaolojen minimoimisesta vaan siitä, että työntekijöiden halutaan olevan työpaikalla hyvinvoivina ja tuottavina. Tämä tarkoittaa mieltä painavien terveyteen liittyvien uhkakuvien nopeaa hälventämistä ja toisaalta työtehoa ja keskittymistä syövien vaivojen ja sairauksien hyvää hoitoa. Monissa yhteyksissä on arvioitu, että erilaiset huonosti hoidetut sairaudet, kuten allergiat, suolisto-oireet, kivut ja mielenterveysongelmat, aiheuttavat suurempia tuottavuuden menetyksiä kuin sairauspoissaolot.

Työnantajille on selvää, että työterveyshuollossa hoidetaan paljon sellaisiakin vaivoja ja sairauksia, joilla ei juuri ole vaikutusta työkykyyn tai tuottavuuteen. Nämä voisi hyvin hoitaa muuallakin, mutta miten tällainen työterveyshuollon sairaanhoidon rajaaminen onnistuisi ilman, että samalla menetettäisiin arvokasta tietoa työpaikasta, työntekijöistä ja työhön liittyvistä terveydellisistä haasteista? Työterveyshuollon sairaanhoito on myös keskeinen keino lunastaa työntekijöiden luottamus työterveyshuoltoon ja sen toimintatapoihin. Työkykyyn liittyvissä hankalissa neuvottelutilanteissa työntekijän on huomattavasti helpompi luottaa toimijaan, johon on pitkäaikainen hoitosuhde, kuin sellaiseen tahoon, joka työntekijän silmissä näyttäytyy vain työnantajan palkkaamana konsulttina.                

Mikäli sote-uudistus onnistuu tavoitteissaan ja maahamme saadaan saatavuudeltaan hyvät perusterveydenhuollon palvelut, tulee työterveyshuollon sairaanhoidon volyymi todennäköisesti pienenemään nykyisestä, koska osa työntekijöistä, samoin kuin osa työnantajista, hankkii sairaanhoidon muualta. Tämä antaa työterveyshuollolle mahdollisuuden kehittää toimintaansa ja tuoda tilalle uusia palveluita tuottamaan lisäarvoa työpaikoille, sillä totta myös on, että nykyisellään sairaanhoito haukkaa monin paikoin hieman liian suuren osuuden työterveyshuollon työpanoksesta.