Lokakuu: Kristiina Mukala, lääkintöneuvos STM

Työterveyshuolto - kummajainen terveydenhuollon kentässä

STLY juhlii 70 -vuotista taivaltaan marraskuussa 2016. Työterveyshuoltolaki tuli voimaan 1978. Työterveyshuoltotoimintaa on ollut ainakin 1800 luvulta asti. Työnantajat tarvitsivat terveitä työntekijöitä, joten he ryhtyivät parantamaan työntekijöidensä asuinoloja, kiinnittämään huomiota ravitsemukseen ja kulkutauteihin. Turvatakseen työvoiman saannin tulevaisuudessa työnantajat  kohdistivat terveydenhuollon ja valistuksen toimenpiteet myös työntekijöiden perheen jäseniin. Heille jaettiin tietoa muun muassa hygienian merkityksestä kulkutautien leviämisessä. Kunnollinen ruoka oli tarpeen, jotta työntekijät jaksoivat puurtaa pitkiä työpäiviä. Maan terveydenhuollon ollessa lapsenkengissä tai jopa ihan ilman niitä, tehtaan patruunat perustivat sairaaloita hoitaakseen työntekijöidensä sairauksia ja saadakseen heidät takaisin sorvin ääreen.

Nykyaikaista työterveyshuoltoa moititaan siitä, että siellä tarjotaan palveluja terveelle väestölle ilman viiveitä. Siinä unohtuu se tosiasia, että työterveyshuolto on jo vuosia keskittynyt ehkäisemään ennalta työn mukanaan tuomia sairauksia ja vaivoja tarkastamalla työntekijöitä, jotka altistuvat haitallisille aineille tai olosuhteille. Perusterveydenhuollon rapauduttua 1990 luvulta alkaen kasvavat työikäisten joukot ovat hakeutuneet työterveyshuollon sairaanhoidon piiriin saadakseen apua pienempiin ja suurempiin vaivoihinsa. Kysyntä on lisännyt tarjontaa ja palveluja tuotetaan tämän kysynnän tyydyttämiseksi yhä enenevässä määrin yksityispuolella. Nyt eivät enää ole asialla tehtaan patruunat, vaan tähän toimintaan erikoistuneet kotimaiset ja kansainväliset palveluntuottajat. Työnantajat ovat mukisematta maksaneet kulut, sillä näin on saatu työntekijöille nopeasti apua ja tuotanto turvattua. Samaan aikaan on noussut syyttävä sormi yhä korkeammalle osoittamaan työterveyshuoltoa terveydenhuollon häirikkönä, josta hyväosaiset saavat nopeasti apua muiden joutuessa jonottamaan terveyskeskuksen loputtoman pitkissä jonoissa. Eipä tästä voi johtua kuin yhteen loppupäätelmään: työterveyshuolto lisää eriarvoisuutta! Se pitää saada ruotuun ja kaikki kansalaiset samalle viivalle palveluiden saannin suhteen. Mikä tärkeä asia pääsi unohtumaan katsottaessa asiaa tästä näkökulmasta, näiden vääristävien silmälasien läpi? TYÖ. Se vaikuttaa ihmiseen monella tapaa; positiivisesti ja negatiivisesti. Emme enää altistu vaarallisille aineille, kuten esimerkiksi asbestille, työssämme niin kuin vuosia sitten. Olisiko tilanne samanlainen, jos työterveyshuoltoa ei olisi ollut olemassa? Olivatko nykyajan hyväosaiset ennen vanhaan niitä huono-osaisia, jotka joutuivat oman terveytensä kustannuksella ahertamaan kaivosten uumenissa pölyä hengittäen ja …

Työt ovat vuosien saatossa muuttuneet ja työolosuhteet parantuneet. Ketä kiittäminen? Tänä päivänä osaamme suojautua haitallisilta altisteilta ja pystymme seuraamaan niiden aiheuttamia vaikutuksia ja puuttumaan asiaan ennen kuin altistuminen aiheuttaa pysyvää haittaa. On helppo huomata positiivinen vaikutus, kun aiemmin terveyttä vaarantava konkreettinen aine tai olosuhde saadaan poistettua ja terveysuhka hävitettyä. Mutta on paljon hankalampaa huomata henkisen kuormituksen ja oireilun välistä yhteyttä. Kuitenkin työmme on muuttunut yhä enemmän asiantuntija- ja palvelutyöksi, joissa altistuminen fysikaalisille ja kemiallisille tekijöille on vähentynyt, mutta psyykkinen ja sosiaalinen kuormitus puolestaan kasvaneet huomattavasti. Miten ja millä osaamisella tunnistamme kuormituksen ja miten ehkäisemme sitä tai seuraamme sen mahdollisesti aiheuttamaa terveydellistä taakkaa? Onnistuuko se perusterveydenhuollossa? Jos vastaanotolle tulee toistuvasti potilas, jolla on epämääräisiä oireita, tuleeko hoitavalle lääkärille mieleen, että työpaikalla olisi jotain pielessä, joka voi olla oireilun takana; työyhteisöongelmia, yt-neuvottelut tms? Jos asiakas, joka ei saa moninaisiin vaivoihinsa toivomaansa apua, vaihtaa palveluntuottajaa puolen vuoden - vuoden välein, miten ongelmaan päästään kiinni? Liukuuko asiakas toistuvien sairaslomien kautta kohti ennen aikaista eläkettä? Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa korostetaan palveluiden sujuvuutta asiakkaan näkökulmasta. Olisiko nyt oikea aika ottaa terveydenhuollon kummajainen osaksi terveydenhuollon kokonaisuutta palveluketjuja ja -kokonaisuuksia rakennettaessa? Voitaisiinko nyt hyödyntää työterveyshuollon työpaikkatuntemusta ja yhteyttä työpaikkaan? Tai työkyvyn arvioinnin osaamista työttömien terveydentilan seurannassa? Yhdessä olemme enemmän ja saamme enemmän aikaan, vähemmällä vaivalla!