Kesäkuu: Kari Haring, asiantuntijalääkäri SAK ry

Korvaavan työn haaste

Korvaavasta työstä sovittiin Teknologiateollisuuden ja Metalliliiton kesken työehtoneuvotteluissa 2007. Sen jälkeen korvaavasta työstä on sovittu myös muutamissa muissa työehtosopimuksissa. Sopimukseen liittyivät korvaavaa työtä koskevat soveltamisohjeet. Niissä lähtökohtana on, että työpaikalla paikallisesti sovitaan pelinsäännöistä, joiden mukaan toimitaan.

Korvaavan työn pitäisi olla mielekästä ja lähtökohtaisesti oman työsopimuksen piiriin kuuluvaa työtä tai koulutusta. Vaikka monilta työpaikoilta löytyy korvaavaa työtä, lienee selvää, ettei korvaava työ sovellu kaikille työpaikoille eikä kaikkiin ammatteihin tai sairauksiin.

Valtaosalla työpaikoista, joilla työehtosopimus mahdollistaa korvaavan työn ja joilla asianmukaisesti on sovittu siitä, ei ongelmia ole ollut. Palautteen perusteella korvaavalla työllä on ollut työntekijöille usein kiistatta myönteisiä vaikutuksia.

SAK:n liittojen työsuojeluvastaavien kautta on lisääntyvästi kuitenkin tullut palautetta korvaavaan työhön liittyvistä ongelmista. Ongelmat liittyvät usein tietämättömyyteen, huonoon yhteistyökykyyn ja neuvottelukulttuurin puuttumiseen työpaikoilta.

Työkyvyn tuen noustessa vahvemmin työterveyshuollon painopisteeksi, on alettu puhua entistä enemmän kevennetystä, mukautetusta tai korvaavasta työstä tai vastaavasta. Sekaannusta aiheuttaa erilaisten termien sekava käyttö.  Ei oikein tiedetä, mitä milläkin termillä tarkoitetaan. Suositeltavaa olisi, että korvaava työ termiä käytettäisiin vain työpaikoilla, joilla siitä on sovittu.

Terminologiaa suurempana ongelmana voi pitää, että tapaturmatilastoja pyritään kaunistelemaan korvaavaa työtä käyttäen. Korvaava työ sopii käytettäväksi myös tapaturmissa, mutta oleellista on käydä läpi tapaturmien syyt samoin kuin läheltä piti – tilanteet. Työsuojelullisesta ongelmasta on kyse, kun tilastojen kaunisteleminen tapahtuu puuttumatta sairastumisen tai tapaturman taustalla olevaan syyhyn, joka vaatisi työpaikalla korjaustoimenpiteitä tai puuttumista asiaan.

Työntekijän kannalta on myös väärin, jos asianmukaiset tapaturmailmoitukset tai sairauskertomusmerkinnät jäävät tekemättä kuitattaessa sairausloma korvaavalla työllä. Erityisesti tästä voi tulla ongelma, jos tapaturmasta aiheutuu hoitoa vaativia myöhäisoireita.

Lähtökohtaisesti korvaavan työn tulisi olla mielekästä. Voi kysyä, onko korvaava työ mielekästä, jos se on päiväkausia pelkästään kahvihuoneessa tai taukotilassa istumista ilman mitään työtehtäviä tai koulutusta. Voi myös kysyä, onko hyvän käytännön mukaista, että vuosilomalla sairastunut työntekijä pyydetään kesken loman korvaavaan työhön työntekijän ilmoittaessa sairastumisestaan.

Valitettavasti niin työntekijä- kuin työnantajapuolelta tulee kritiikkiä työterveyshuollon asennoitumisesta. Työterveyshuollon tulisi muistaa roolinsa tässäkin riippumattomana asiantuntijana. Mikäli työterveyshuolto menettää työnantajan tai työntekijöiden luottamuksen, menettää se samalla merkittävän osan toimintamahdollisuuksistaan.