Joulukuu: Marjo Parkkila-Harju, puheenjohtaja SLL

Ajatuksia tulevaisuuden terveydenhuollosta

Viimeisen vuosikymmenen ajan on tavalla tai toisella yritetty uudistaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää lainsäädännön keinoin. Nyt vihdoin sote-uudistuksesta näyttää tulevan totta – ainakin valmistelu on muutamien pysähdysten jälkeen todellisessa vauhdissa.

Terveydenhuollon palvelujärjestelmän uudistus on tarpeellinen, suorastaan välttämätön. Lääkäriliitto on tehnyt terveyspoliittista vaikuttamistyötä vuosien ajan. Liitto on linjannut jo 90-luvulla valmistelussaan seuraavia asioita: terveydenhuollon järjestäminen ja rahoitus tulisi olla suuremmilla väestöpohjilla, hoidon saatavuuden parantaminen ja hoitotakuun toteuttaminen sekä potilaan oikeus valita hoitopaikkansa ja hoitava lääkärinsä. Terveydenhuollon palvelujärjestelmää on uudistettu vuosien aikana pieninä palasina, jonka vuoksi järjestelmä on nykyisin pirstaleinen.

LÄÄKÄRILIITON TAVOITTEET JA NIIDEN TOTETUMINEN SOTE-UUDISTUKSESSA

Lääkäriliitto on sote-linjauksissaan käsitellyt rahoittamista, järjestämistä, palvelutuotantoa ja valinnanvapautta. Rahoitusjärjestelmän uudistus on oltava selkeä ja kaikkia toimijoita kokonaistaloudellisesti kustannustehokkaaseen toimintaan kannustava. Järjestäjän on oltava riittävän iso, vahva ja osaava kantamaan vastuu kaikista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista yhtenä kokonaisuutena, mukaan lukien erityistason palvelut. Kustannuksien hillitsemisen kannalta tärkeää olisi saada terveydenhuollon perustason ja erikoissairaanhoidon integraatiota vahvistettua. Palvelutuotantoa on kehitettävä entistäkin laadukkaammaksi, monipuolisemmaksi ja muuttuvaan toimintaympäristöön sopivaksi. Valinnan vapautta lisäämällä voidaan parantaa palveluiden laatua ja palvelujärjestelmän kustannustehokkuutta.

Nyt lausunnolla olevat lakiluonnokset ovat monella tapaa Lääkäriliiton linjausten mukaiset. Rahoitus tulee valtiolle, järjestämisvastuu maakunnille, tuottamisvastuu sote-palveluista maakunnan palvelulaitoksille ja tuottaminen itsessään maakunnan palvelulaitoksille, palvelulaitoksen tytäryhtiöille sekä yksityiselle että kolmannelle sektorille. Lait tosin määrittävät vain rakenteet, mihin toiminta integroidaan. Linjauksissa on paljon mahdollisuuksia, mutta toteutustavat vasta määrittävät, miten ne aidosti toteutuvat.

Liiton tavoitteena ollut viisi alueellista järjestäjä-rahoittajaa ei nyt toteudu ja mahdollista on, että yhteistoiminta-alueen jääminen ilman virallista asemaa voi hankaloittaa käytännön toimintaa,  esimerkiksi koulutuksen ja tutkimuksen saralla. Rahoituksessa on myös toteutettava yhtenäinen valtakunnallinen kustannuslaskenta. Maakunnan vastuulla on sovittaa palvelut asiakaslähtöisiksi kokonaisuuksiksi ja toimiviksi hoito- ja palveluketjuiksi. Uudistuksen kirjattu säästötavoite voi myös johtaa alihoitoon ja lääkärit voivat joutua portinvartijan rooliin. Maakunnan rahoituksen ulkopuolelle jäävät edelleen sairauspäivärahat ja kuntoutus, joiden ohjausvaikutus esimerkiksi hoito- ja palveluketjujen toimivuuteen olisi voinut olla hyvä kannustin tehokkaampaan ja vaikuttavampaan toimintaan. Palvelujen saatavuuden tasa-arvoisesta toteutumisesta tulee huolehtia ja asiakasmaksujen on oltava kohtuullisia. Harmillista on, että kansallisesti määritettyä palveluvalikoimaa ei tule. Liitossa tämä on nähty tarpeellisena niin kustannustenhallinnan kuin palvelujen tasa-arvoisen saannin kannalta. Valinnanvapauden toteutumisen keskeinen edellytys on pienyrittäjyyden turvaaminen. Ja nyt on viimeinen hetki vahvistaa perusterveydenhuollon toimintaedellytykset – eikä vain puhua siitä.

Jo aiemmin on sovittu, että Lääkäriliitto yhdessä KT Kuntatyönantajan kanssa valmistelee tulevaisuuden palkkamalleja, joita voitaisiin soveltaa maakunnan sopimuksissa. Koska valinnanvapauden piiriin tuleva toiminta yhtiöitetään, on myös pohdittu, pitäisikö yksityissektorille neuvotella oma työsopimus jäsentemme tueksi. Tämä on noussut keskusteluihin jo aiemmin kunnallisten työterveyslaitosten yhtiöittämisten yhteydessä.

TYÖTERVEYSHUOLLON NÄYKYMÄT

Työterveyshuolto jää vielä tässä vaiheessa sote-uudistuksen ulkopuolelle. Ainakaan suoraan siihen ei olla hakemassa oleellisia muutoksia, joita voi kuitenkin tulla toimintaympäristön muuttuessa. Työterveyshuolto on oma tärkeä erikoisalansa, minkä erityispiirteet työkyvyn palauttamisessa, työssä jatkamisen tuessa ja kuntoutuksessa ovat merkittävät. Kuntoutuksen kokonaisuudistuksen suunnittelussa toivottavasti työterveyshuollon mahdollisuuksia hyödynnetään.  Lisäksi sote-uudistuksen jälkeen parhaimmillaan työterveyshuollon erikoisalan osaaminen integroituu toiminnallisesti muun terveydenhuollon prosesseihin. Tämä edellyttää kuitenkin yhteistyötä ja sitä, että molemmin puolin tunnetaan nykyistä paremmin toistensa toimintaedellytykset ja toiminnan tavoitteet.  

DIGITALISAATIO

Sote-uudistus ei ole ainoa muutostekijä tulevaisuutta ajatellen. Palvelukulttuuri on muuttunut ja esimerkiksi digitalisaatio on tullut jäädäkseen. Ympäröivä yhteiskunta on myös muuttunut ja odotukset terveydenhuollon muutokseen ovat ymmärrettävät. Tiedon määrä kasvaa koko ajan ja tieto on entistä enemmän kaikkien saatavilla. Lääketiede muuttuu entistä enemmän tieto- ja genomiikkaperusteiseksi. Terveysteknologia tuo aivan uusia mahdollisuuksia ja meitä ammattilaisia tarvitaan sovellusten kehittämisessä sekä tulosten jatkokäytön suunnittelussa. Tavoitteena on lisää terveyshyötyä ja parempaa pärjäämistä. Omahoidon vahvistuminen ja potilaiden vahvempi osallistaminen omaan hoitoonsa on tärkeää ja välttämätöntä. Moninaisen ja monimutkaisen tiedon lisääntyessä olen varma, että lääkärin rooli tiedon hallinnassa ja sen tulkitsemisessa korostuu entisestään.

LÄÄKÄRI 2030-HANKE

Lääkäriliitto pitää tärkeänä, että olemme itse tekemässä tulevaisuutta. Tähän liittyen liitto on käynnistänyt Lääkäri 2030 -hankkeen. Sen tavoitteena on ennakoida terveydenhuoltoon liittyviä tulevaisuuden kehitystrendejä ja tukea lääkärien ja lääkärikunnan valmistautumista tulevaisuuden muutoksiin. Hankkeen tuloksia hyödynnetään liiton työssä terveydenhuollon ja lääkärikoulutuksen kehittämiseksi, niin perus-, jatko- kuin täydennyskoulutuksen osalta.

Näin massiivisen uudistuksen toteuttaminen vaatii paljon koko sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmältä, ja sitä kautta myös meiltä ammattikuntana, niin ammatillisesta kuin edunvalvonnallisesta näkökulmasta. Järjestämisvastuun siirtyessä maakunnille työnantajamme tulevat vaihtumaan ja moni ennen itsestään selvä asia tulee muuttumaan. Muutos tulee väistämättä koskemaan myös yksityissektorilla toimivien lääkärien toimintaa. Meidän tuleekin pystyä ratkaisemaan, miten erilaiset työn tekemisen mahdollisuudet saadaan sovitettua kokonaisuuteen.

LOPUKSI

Terveydenhuoltojärjestelmämme muutoksen aika tulee olemaan erittäin mielenkiintoinen – samalla hyvin haasteellinen. Uudistukset tulevat vaikuttamaan työelämäämme enemmän kuin ehkä osaamme vielä ajatellakaan. Lääkäriliiton tärkeä tehtävä on huolehtia lääkäreiden ansio- ja ammatillisesta edunvalvonnasta muistaen terveyspoliittiset tavoitteemme potilaan parhaaksi.  Maakunnissa valmistellaan jo kovaa vauhtia uusia rakenteita, mikä kertoo uudistuksen ymmärryksestä. Valmistelutyöhön on saatu lääkäreitä varsin hyvin mukaan, mutta lisää tarvitaan.

Ammattijärjestöihin kohdistuu nykyisellään julkisuudessa hyvin paljon kritiikkiä ja jäsenistöltä luonnollisesti odotuksia. Koska meitä tullaan haastamaan varmasti entistä enemmän epämukavuusalueelle, niin meidän täytyy itse vaikuttaa, miten ammattitaitoamme parhaiten hyödynnetään, minkälaista koulutusta tarvitsemme ja miten toimintaamme johdetaan ja kenen toimesta.

Muutos tapahtuu  - meistä huolimatta tai meidän kanssamme – voimme itse tehdä aktiivisen valinnan. Kaiken muutoksen keskellä meidän on pidettävä huolta myös lääkäreiden hyvinvoinnista ja työssä jaksamisesta. Profession yhteisöllisyys ja lääkärin perusarvot ovat tärkeä voimavara tulevaisuutta tehdessä.

’’Valmistelutyöhön on saatu lääkäreitä varsin hyvin mukaan, mutta lisää tarvitaan. ’’