Huhtikuu: Kari-Pekka Martimo, asiantuntijalääkäri Elo

Työterveydeksi!

Työterveyshuollosta keskustellaan paljon ja moneen eri sävyyn. Asiakkaat kiittelevät erityisesti joustavaa lääkäriin pääsyä. Toisaalta kriitikoiden mukaan juuri siksi työterveyshuolto on tehnyt terveydenhuollostamme epäoikeudenmukaisen, kun työssäkäyvällä väestöllä muutenkin menee muita paremmin. Tunteet ovat ottaneet tilaa järjeltä, kun on haettu syitä perusterveydenhuollon kriisiin. Onko työterveyshuolto kaiken pahan alku ja juuri, vai ovatko taustalla ihan muut syyt, jotka ovat muokanneet myös työterveyshuollon kehitystä?

Syyttelyn ja taaksepäin katsomisen sijaan odotukset tulee suunnata sosiaali- ja terveyspalveluiden kokonaisuudistukseen. Työterveyshuollosta suunnitelmien yhteydessä ei ole sanottu selvästi, otetaanko se mukaan uudistukseen vai jätetäänkö työterveyshuolto soten ulkopuolelle. Kuitenkin pääministerin suulla on annettu ymmärtää, että sote-uudistuksen onnistuessa nykyisenlaista työterveyshuoltoa ei enää tarvita. Mitä siitä sitten jää jäljelle?

Pahin pelko liittyy koko työterveyshuollon alasajoon, mikä ei kuitenkaan ole mahdollista. Tämän estävät ne kansainväliset työterveyteen ja –turvallisuuteen liittyvät sopimukset, joihin Suomikin on omalla lainsäädännöllään sitoutunut. Toinen ylläpidetty pelote on sairaanhoidon lopettaminen työterveyshuollosta. Ikään kuin muu terveydenhuolto saataisiin toimimaan yhtään paremmin, jos työterveyshuollossakin jätettäisiin sairaat hoitamatta!

Itse näen aihetta toiveikkuuteen. Kun sote-uudistus onnistuu tavoitteissaan, kansalaisten on nykyistä helpompi päästä lääkäriin myös terveyskeskuksissa - tai mistä jatkossa itse kukin haluaa terveyspalvelunsa valita. Uudistuksen myötä työterveyshuolto ei ole enää ainut paikka, jossa lääkärille pääsee kohtuuajassa. Tämä tulee vähentämään työterveyshuollossa paineita sairauksien hoitoon, mikä ei kuitenkaan tarkoita sairaanhoidon loppumista.

Mitä työterveyshuoltoon jää, jos työikäisten sairaanhoidosta merkittävä osa siirtyy muualle? Kun julkisin varoin pyöritettävä perusterveydenhuolto saadaan palvelemaan myös työikäisiä kansalaisia, työnantajien tarvitsee maksaa vähemmän henkilöstön sairaanhoitokuluja. Tällöin rahaa ja aikaa voidaan panostaa aikaisempaa enemmän siihen, mihin työterveyshuolto on alun perin kehitetty ja missä työterveyshuolto on hyvä: työterveyden ja työkyvyn edistämiseen työelämää kehittämällä.

Kukaan ei voi kiistää, etteikö työpaikoilla olisi vielä hurjasti tekemistä työterveyden, työkyvyn ja työhyvinvoinnin parantamisessa. Tarvitaan riittävä määrä kykyä, mutta vielä enemmän halua, ennen kuin työurat pitenevät. Tuottavuuden lisäämisessä auttaa parhaiten, jos työt suunnitellaan ihmisille sopivaksi, eikä päinvastoin. Tarvitaan työterveyshuolto muistuttamaan työpaikkoja siitä, että me työntekijät olemme ihmisiä kaikkine vahvuuksinemme ja puutteinemme.

Lisäksi työterveyshuolto on lääketieteen erikoisala, jossa tunnistetaan ja hoidetaan työhön liittyviä sairauksia, kuten työkykyä toistuvasti tai pitkäaikaisesti heikentävät sairaudet. Asema terveydenhuollon ja työpaikkojen välisenä siltana luo tähän jatkossakin ainutlaatuiset mahdollisuudet. Tietysti muutos myös haastaa työterveyshuollon uudistumaan. Henkilöstöeduksi muodostuneen sairaanhoidon tilalle tulee kehittää palveluita, joista aidosti koetaan lisäarvoa suomalaisen työelämän kehittämisessä.

Teksti on julkaistu aikaisemmin lyhennetyssä muodossa Työterveyslaitoksen Unelmahautomo-blogissa: http://unelmahautomo.blogspot.fi/2015/10/tyoterveydeksi.html